Keken elämää ja laihdutusprojektia voi seurata nykyään:

http://pikkuponin.blogspot.fi/

Siellä seikkailee samaiset Ponit Keke&Atte uusissa maisemissa :)

Mun ihanainen tallityttö Rosa tuli tietenkin mukaan ja autonkuljettajaksi sain isoveljeni Mikon, kiitos! Molemmista oli suuri apu. Atte oli yllättävän rauhallinen, vaikka ensimmäistä kertaa oli missään, missä oli niin paljon sekä pieniä poneja, että suuria ravihevosia ja kamalasti kärryjä! Aten käytöksestä voi ainakin olla ylpeä.

Rosa ja Minä valjastetaan _rauhallista_ Attea :)

Atte saa aina radalle silmälaput, vaikka ei niitä muuten käytetäkkään, sillä se kurkkii aina taakseen ja odottaa että muut menee ohi, ja jatkaa sitte vasta perässä. Niin kyllä taisi käydä näissäkin raveissa silmälapuista huolimatta.

Yleisöön tietenkin eksyi sekä mun äiti että isä, sekä serkkujen perhe ja heidän ystävät ja mun paras kaveri kavereineen. Eli käytännössä koko suku. Mutta hyvä että pikkuravit saa kannausta! Raveissa oli muutenkin tosi paljon väkeä ja hienot lähdöt. Erityisen kiva yllätys oli, että ponilöhtöjä "jouduttiin" tekemään kaksi suuren ponimäärän ansiosta!

Atte esittäytyy kärryillään Jenny!

Mamma, missä mun palkintorapsutukset on?

Atte tosiaan tuli viimeisenä maaliin, ei vielä oikein hoksannut tätä juttua, vaan odotti taas kaikki muut edelleen.  Mutta tästä on helpompi jatkaa!
Ja onnittelut kaikille jotka ovat tyytyväisiä omiensa tuloksiin ja toivottavasti tämänkin vuoden (2012) mölyraveista tulee yhtä rikkaat (paljon nelijalkasia ja kaksjalkasia)!! :)

Tässä kuvasarja yhdeltä lenkiltä mikä mentiin Rosan ja Aten kanssa kesällä:

"JEE, kohta saa ruveta ravaamaan"- intoilee Atte.

"Minäpoika osaan ylittää kaikki tiet hienosti!"

"Noniin, asiaa!"

"Mikä kumma lorina tuolta notkosta kuuluu?"

"Aaaa, siellä on joki!"

"Jatketaan Rosa, tahdon vähän ravata"

"Tuolla on tuo kallio mistä emäntä tykkää"

"Olipa rento lenkki, nyt takas laitumelle leikkimään Kekkulan kaa"

Kesällä niitimme perinteisesti pellolta ylimääräisen heinän ja pistimme seipäille ja osan haimme pellolta suoraan sisälle heinävintille. Irtoheinää tuli todella paljon ja se riittikin pitkälle syksyyn. Tallityttöni Rosa oli tietenkin auttamassa. Rosa sai olla kuorman päällä hyppimässä ja me muut nostelimme heinää kyytiin. Heinähommat on ihan parhainta kesäpuuhaa (ja paras tapa saada käsivarret ja sääret näyttämään niin pahasti raadelluilta ettei tartte enään hameessa kulkea..) :D

Elopellotkin soitti ja kysyi halutaanko talven heinät, hakekaa pellolta niin paljon paaleja kun haluatte. No mehän menimme peräkärryn kanssa ja haimme ensin muutaman kuorman. Sitten Nunski tuli hevosauton kanssa ja autoimme hänelle ison kuorman kyytiin. Nunski vei meidät takaisin tallille ja lähdimme taas pellolle, Rosa mukana. Haimme heinää ja Elopellon isäntä sanoi että viekää vaikka kaikki, koska heillä oli jo omaan tarpeeseen otettu heinät. Seuraavalla kerralla myös naapurin pariskunta tuli auttamaan heinähommissa. Heinävarasto täyttyi ääriään myöten ja nyt ei ole pulaa heinästä. Maksoimme ihan pilkkahinnan siitä heinämäärästä. Kai se on naapuri, ja kaveruus etu :) Kiitos Elopelloille heinästä!

Rakennettiin myös uusi laidun poneille. Lajennettin sitä kesän mittaa muutamaan otteeseen, mutta tässä on laitumen ensimmäinen muoto. Ponit asui siellä koko kesän, lukuun ottamatta muutamaan myrskypäivää.

Varattiin jo joulukuussa 2011 liput Eppujen keikalle ja Kunkkareihin. Varattiin majoitus Härmälän lomakylästä, kolmen hengen mökki, joka oli aivan loistava! Matkattiin Anjan audilla tampereelle jossa sitten korkkasimme. Käytiin yöuinnilla ja käveltiin pimeää pururataa pitkin keskustan suuntaan ja jäättin parille erääseen paikalliseen olut bubiin.

Lauantaina mentiin bussilla teivoon. Ravien tunnelma oli jotain hienointa ja kiersimme ensin kaikki kojut ja nautimme crowmooria.

Päätimme kokeilla pelaamista ja valittiin mieleinen hevonen jolla oli hyvä kerroin. Pistettiin vain 5 euroa panokseksi. Käytiimpä sitten katsomoon. Hillbilly Dolly ravasi voittoon ja me huudettiin järkyttyneinä, että meidän heppa voitti! (Hillbilly Dolly oli siis meidän vedonlyöntikohde ;) Mentiin sitten katsomaan että tuliko sieltä vähän rahaa, ja kuinkas ollakaan, oltiin voitettu 125€! Se oli meille todellakin hyvin!

Ravit loppuivat ja me mentiin kävellen kauppaan ostamaan vähän juotavaa. Ravien ja Eppujen välissä oli reilusti aikaa. Palattiin radan parkkipaikalle, taktisesti bajamajan läheisyyteen.

Laura Voutilainen oli aloittanut jo lavalla kun menimme takaisin radalle. Tavattiin mukavaa raviporukkaa ja Eppu faneja. Jostain kumman syystä suurin osa oli reilusti meitä vanhempia.. hmm.. No ei se haitannut. Eppujen tulo tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kun kitarat alkoi soimaan, oli tunnelma taivaissa<3 Keikka kesti ihanan kauan, mutta kyllähän me oltaisiin jaksettu vielä enemmänki!

Päästiin ilmaisella bussilla tampereen keskustaan ja istuskeltiin sielä vielä hetki. Mentiin taksilla takas härmälään. Aamulla olo oli kutakuinkin tällainen:

Kunkkarireissu oli jotain korvaamatonta ja mahtavaa, kiitos Anja ja kiitos teivo ja kiitos EPUT<3

Kuvat Kekestä on ottanut Sallis Lindqvist ja minulla on lupa käyttää kuvia Blogissani.

Kiitos Rogerille Keken hienosta esittämisestä ja Sallikselle kuvista.

Pakko tää oli pistää johonki, ne oli niin rakkaita. Ja onhan Leenu ja Lissu rakkaita yhä, sekä Lady ja Jasu muistoissa.

Keke viimesyksynä Mustialassa

Tallilla kävi myös lauma lapsia ja niiden vanhempia (kaksi perhettä), kun lupasin rekiajelun lapsukaisille. Atte sai toimia rekiponina varmuutensa vuoksi. Itse ohjastin kävelle vieressä ja lapset sai vuorollaan olla kyydissä. Atte toimi täysin ilman temppuja ja varmasti tiesi, että nyt sitä ihaillaan ja se päätti näyttää miten kunnon Shetlanninponi toimii. Se ei hätkähtänytkään vaikka pojat hyppi lumikasoissa ja juoksi pellolla, ja Atte seisoi paikoillaan hievahtamattakaan kun vaihdettiin kypäriä ja asetuttiin rekeen. Ponin asenne sopii raviradoille ja paljon kivempi antaa poni lapselle starttiin kun tietää että se on niin toimiva :) Kai sitä ylpeä saa olla omasta ponistaan :)

Anskun pikkuinen kolmevuotias poika Samppa on melkein aina auttamassa tallihommissa ja sanoo osaavansa valjastaa ja laittaa suitset. Saahan se aina auttaa, ja kohta se osaakin jo vaikka yksin valjastaa : D (Juu, ei hätää, en jätä Samppaa yksin ponien kanssa). Se tulee aina mukaan ajelulle ja haluisi ohjastaakin. Ylläri.

Ykä ja Brandi voi hyvin, Ykä vielä vähän liian hoikassa kunnossa, mutta vikkelä ja ihana mammutti se on<3 Ykä ja Brandi tarhailee päivät shettispoika Kyöstin ja Shettispappa Romeon kanssa. Brandi ja Kyösti on nykyään bestikset ja Ykä pistää vauhtia porukkaan. Päivät koko porukka riehuu ja illalla talliin palatessa ne kaikki pötköttää karsinoissaan ihan uupuneina. Pitäähän iltapäiväunoset ottaa.
Brandi tahtoo auttaa aina Ykän harjaamisessa ja kurkottelee Ykän yli ja seuraa turvalla harjaavaa kättä. Mutta ei näyki :) (kop,kop,kop)

Okei, tässä kuvassa Ykä ei näytä yhtään laihalta, mut sillä on niin paksu vauvakarva.

Empä ole vielä kertonut uudesta ponista. Käytiin nimittäin syyskuussa Anskun kanssa Aarteen hevostilalla moikkaamassaTainaa ja viettämässä karaoke iltaa! Toki käytiin katsomassa tilan kaikki hevoset ja rakastuimme Gotlannin russ-ori vauvaan Aarteen Brandiin<3 Se On kaunis kun mikä! Ei kyllä ostettu sitä silloin, vaikka mieli teki. Ja sitten kotona pohdittiin asiaa ja yht'äkkiä, marraskuun alussa, Ansku ilmoitti "vähän niinkuin ostaneensa" Brandin.

Aarteen Suokkitammat ja -varsat:

Käytiin moikkaamassa syyskuussa myös Ykää. Se oli muuttunut tummemmaksi ja vilkkaammaksi. Ja se on niin pieni ja söpö! Mamma-Lady näytti voivan ihan hyvin myös. Mutta 25.10 Free-Lady nukkui pois aivan yllättäen. Näin ollen meidän Ykä jäi orviksi 4kk ikäisenä.

R.I.P Free-Lady 1989-2010<3  Kiitos kaikesta Lady

Taina haki Ykän Kuusankoskelta Virolahdelle marras-joulukuussa ja toi molemmat, Ykän ja Brandin meille joulukuun alkupuolella. Ykä ja Brandi asuu Läyliäisten ratsutallilla.

Brandi

Ykä

Nämä uudet Yksyn ja Brandin kuvat on ottanut Anja, kiitos: )))

Ykä oli oppinut heti ekalla viikolla, miten karataan tarhasta. Se on niin pikkunen ja paksukarvanen että pääsee helposti pujahtamaan pakoon eikä saa sähköiskuja. Eikä se siitä tarhakäytävältä mennyt minnekkään, ja antoi ottaa kiinnikkin ja meni takaisin tarhaan mukisematta, mutta onhan se pajon hauskenmpaa syödä rauhassa ilman että isommat ponit on härnäämässä. Tosin nyt se kyllä pysyy sielä jo hyvin.


Keke ja Atte voi hyvin. Niistäkin muutama syksyinen kuva:

Atte on aika jykevä<3

Keke taasen osaa olla hassuilmeinen. Keken ja Aten kuvat on ottanut Anja, kiitos :)