Tänään Matti ehdotti ponien liikutus vaihtoehdoksi ohjasajoa. Pitää niiden siinäkin toimia ja tekee hyvää tehdä pientä vaihtelua, kärryjä ne kuiteskin osaa jo vetää, ja lunta on sen verran että ei viitsi ajaa kärryillä. Ja siis niille jotka eivät ehkä ole lukenut aina tätä blogia: Olemme ohjasajaneet, opettanut poneille ajohomman ihan kunnolla, mutta on hyvä välillä hiota sitä ohjasajoa jälleen. Eikä ponit ole vielä täysin oppineet, aina on jotain paremmaksi hiottavaa ;) Tänään ajoin ihan ravisilalla, nyt seuraavat päivät ohjasajan länget niskassa, myös Atte saa kokeilla niitä ja totutella niihin. Pelto aurataan taas vähän myöhemmin, katsotaan jos tulee vaikka lisää lunta, vielä se on ihan käveltävissä.
Sitten kun Matti on paremmassa kunnossa, ja on muuten hyvä hetki, hän tahtoo että me opetetaan ponit siihen että ne valjastetaan ulkona vapaana, niinkun reen eteen. Sitä ei sentään tallin käytävälle ruveta kiskomaan. :D

Lunta on pellolla ihan runsaasti, Aten kanssa suuntaa kääntäessä mentiin auratulta polulta pois hankeen ja ei varmaan ponin kaviot ylettäny hangen läpi maahan kun ponin maha otti vastaan. Onhan toki meidän ponipyöryköillä talvenvaralta tietysti lämmikettä vatsan alla, mutta ei kyllä ihan niin paljoa että ihan pikku hankeen juuttuisi. Kyllä siinä saatiin molemmat tehdä töitä päästäksemme takaisin polulle. Nyt ei Atte kuitenkaan hypännyt leikkisästi lumikasaan, niinkun viimeksi kun olin kävellen maastoilemassa umpihangessa ja Atte nautti lumikinoksista. :) Nyt se oli keskittynyttä keskittyneempi töihin ja toimi erinomaisesti myös ilman kärryjä. Ja oli niin reipas, ravattiin pieniä pätkiä ja Atte ravasi niin nätisti taas minun pyytämässä tahdissa.
Vein Aten takaisin pihalle, kun kello oli vasta niin vähän ja olisin vaihtanut Kekeen, mutta Atte rupesikin pelleilemään. Olen usein tehnyt niin, että otan toisen ja toinen jää pihalle, ne aina väistää kun pyytää, ja nyt toimin samalla tavalla kun ennen, mutta Atte alkoikin riehumaan. Ei kiva, se ei totellut yhtään vaikka ihan tosissani komensin ja lopulta se jo alkoi minuakin uhkailemaan. Siinä vaiheessa oli pakko mennä turvaan pois aitauksesta koska en pärjäisi ikinä taistelussa ponia vastaan. Yritin myöhemmin uudestaan ja Atte vaikutti taas siltä mukavalta Atelta joka kyllä tottelee kun sille tosissaan kertoo asian selkeästi. Otin jo Keken kiinni ja avasin portinkin, kun Atte yhdellä loikalla hyppäsi Keken selkään ja Keke oli raukka ihan paniikissa kun oli mulla kiinni. Sain Aten riimusta kiinni ja pidin sille puhuttelun ja ajoin tiehensä, mutta se alkoi taiselemaan... Lopulta piti molemmat konit taluttaa sisälle, Atte se yritti pistää koko ajan leikiksi. Matti onneksi oli nähnyt tilanteen ja sanoi että en tehnyt mitään väärin, vaikka itselläni on jotenkin... huono omatunto. Mutta ei sitä uskalla alkaa urheilemaankaan, siinä saattaa sattua.. Muuten taas Atte oli ihan kiltti oma itsensä.

Kävin ohjasajamassa myös Kekeä ja sekin sujui hyvin. Atte on kieltämättä tässä touhussa innokkaampi ja se keskittyy työhön. Keke taas tahtoi nuuskia joka ikisen lumipalluran matkanvarrelta. Mutta kyllä Keke toimii myös todella hienosti.

Tänään piti hakea koppikset, Pony Masterit tampereelta raviradalta, mutta ei päästykkään tänään. Sitten kun saan niiden tarkat mitat, mennään joko Anskun kanssa hakemaan ne, mikä oli siis tarkoitus, tai sitten iskän kanssa haetaan ne jos näyttää siltä ettei päästä Anskun kanssa.
Ja nyt täytynee myös infota kuinka paljon haluan hevosmiestaito kurssille. Olen halunnut jo kauan ja ensikesänä on pakko päästä! Kaikki kirjallisuus on jo kohta kaluttu läpi.

Meidän ponit on vaan niin erilaisia. Se mikä sopii Kekelle, ei välttämättä sovi niin hyvin Atelle, ja päinvastoin- Pitää vaan harjotella ja jatkaa joka tilanteen yli, me ollaan voittamattomia<3 Atte on niin ihana suloinen poni, vaikka tänään olin niin vihainen ettei kukaan osaa kuvitallakkaan. Onneksi Atte nauttii tehdä yhteistyötä silat selässä. Siitä voi olla varma, niin innokas ja tottelevainen ja hyväkäytöksinen se on aina kun päästään tallista ulos uuteen ajoseikkailuun :)