Keken elämää ja laihdutusprojektia voi seurata nykyään:

http://pikkuponin.blogspot.fi/

on nyt osoitteessa http://pikkuponin.blogspot.fi/

Siellä seikkailee samaiset Ponit Keke&Atte uusissa maisemissa :)

 9.9.2011 oli Siippoon harjotusradalla jokavuotiset mölyravit. Atte ilmotettiin raveihin tottakai. Ensin minun piti itse ajaa, mutta päädyin kuitenkin siihen että olis hyvä kun joku muu ajaisi, siispä kysyin Smedens Melydyn omistajilta kiinnostaisiko jompaakumpaa ajaa Atella ja Jenny lupas sitte ajaa :) 

Mun ihanainen tallityttö Rosa tuli tietenkin mukaan ja autonkuljettajaksi sain isoveljeni Mikon, kiitos! Molemmista oli suuri apu. Atte oli yllättävän rauhallinen, vaikka ensimmäistä kertaa oli missään, missä oli niin paljon sekä pieniä poneja, että suuria ravihevosia ja kamalasti kärryjä! Aten käytöksestä voi ainakin olla ylpeä.

Rosa ja Minä valjastetaan _rauhallista_ Attea :)

Atte saa aina radalle silmälaput, vaikka ei niitä muuten käytetäkkään, sillä se kurkkii aina taakseen ja odottaa että muut menee ohi, ja jatkaa sitte vasta perässä. Niin kyllä taisi käydä näissäkin raveissa silmälapuista huolimatta.

Yleisöön tietenkin eksyi sekä mun äiti että isä, sekä serkkujen perhe ja heidän ystävät ja mun paras kaveri kavereineen. Eli käytännössä koko suku. Mutta hyvä että pikkuravit saa kannausta! Raveissa oli muutenkin tosi paljon väkeä ja hienot lähdöt. Erityisen kiva yllätys oli, että ponilöhtöjä "jouduttiin" tekemään kaksi suuren ponimäärän ansiosta!

Atte esittäytyy kärryillään Jenny!

Mamma, missä mun palkintorapsutukset on?

Atte tosiaan tuli viimeisenä maaliin, ei vielä oikein hoksannut tätä juttua, vaan odotti taas kaikki muut edelleen.  Mutta tästä on helpompi jatkaa!
Ja onnittelut kaikille jotka ovat tyytyväisiä omiensa tuloksiin ja toivottavasti tämänkin vuoden (2012) mölyraveista tulee yhtä rikkaat (paljon nelijalkasia ja kaksjalkasia)!! :)

..Palojoen paras lenkki minkä voi ponin kanssa ajaa! Mahtavat maisemat, vaihteleva maasto ja mukavia ihmisiä :) On kiva mennä ponin kanssa lenkille sellaseen paikkaan jossa ihmiset hymyilevät kun poni tulee vastaan ja autoilijatkin huomioivat meidät. On mäkeä ja mutkaa ja peltoa.
Kävin eräältä pellonomistajalta kysymässä luvan, että saan ajaa ponilla heidän pellon laidalla kun se on ennen ollut laidun käytössä, eikä siinä viljellä mitään tällä hetkellä. Saimme luvan ja ajoin kesällä kuivemmilla keleillä siinä pellolla. Se on ihana osa lenkkiä, sillä pellonlaitaa rajaa palojoki, joka on kaunis kesällä hiljalleen virraten kaikkine kukkineen. Siellä on ihanan raitis ilma ja upeat maisemat.

Tässä kuvasarja yhdeltä lenkiltä mikä mentiin Rosan ja Aten kanssa kesällä:

"JEE, kohta saa ruveta ravaamaan"- intoilee Atte.

"Minäpoika osaan ylittää kaikki tiet hienosti!"

"Noniin, asiaa!"

"Mikä kumma lorina tuolta notkosta kuuluu?"

"Aaaa, siellä on joki!"

"Jatketaan Rosa, tahdon vähän ravata"

"Tuolla on tuo kallio mistä emäntä tykkää"

"Olipa rento lenkki, nyt takas laitumelle leikkimään Kekkulan kaa"

 Nyt joulukuussa on niin karmea keli, kun luntakaan ei suostu satamaan, vettä tulee taivaan täydeltä ja kaksi ukkoskuuroakin on täällä etelässä ollut, että tekee hyvää muistella viime kesän ihania ilmoja.

Kesällä niitimme perinteisesti pellolta ylimääräisen heinän ja pistimme seipäille ja osan haimme pellolta suoraan sisälle heinävintille. Irtoheinää tuli todella paljon ja se riittikin pitkälle syksyyn. Tallityttöni Rosa oli tietenkin auttamassa. Rosa sai olla kuorman päällä hyppimässä ja me muut nostelimme heinää kyytiin. Heinähommat on ihan parhainta kesäpuuhaa (ja paras tapa saada käsivarret ja sääret näyttämään niin pahasti raadelluilta ettei tartte enään hameessa kulkea..) :D

Elopellotkin soitti ja kysyi halutaanko talven heinät, hakekaa pellolta niin paljon paaleja kun haluatte. No mehän menimme peräkärryn kanssa ja haimme ensin muutaman kuorman. Sitten Nunski tuli hevosauton kanssa ja autoimme hänelle ison kuorman kyytiin. Nunski vei meidät takaisin tallille ja lähdimme taas pellolle, Rosa mukana. Haimme heinää ja Elopellon isäntä sanoi että viekää vaikka kaikki, koska heillä oli jo omaan tarpeeseen otettu heinät. Seuraavalla kerralla myös naapurin pariskunta tuli auttamaan heinähommissa. Heinävarasto täyttyi ääriään myöten ja nyt ei ole pulaa heinästä. Maksoimme ihan pilkkahinnan siitä heinämäärästä. Kai se on naapuri, ja kaveruus etu :) Kiitos Elopelloille heinästä!

Rakennettiin myös uusi laidun poneille. Lajennettin sitä kesän mittaa muutamaan otteeseen, mutta tässä on laitumen ensimmäinen muoto. Ponit asui siellä koko kesän, lukuun ottamatta muutamaan myrskypäivää.