Tänään pääsin pitkästä aikaa liikuttamaan ponit kunnolla, kun pelto aurattiin uuteen uskoon. Ajattelin ohjasajaa molemmat ponit, mutta Matti tulikin talliin ja ilmoitti että voisin kantaa loput olkipellettisäkit talliin ja sitten siirtää reen vajan eteen, pestä sen ja pistää aisat kiinni rekeen. Matti ja Sirkka kävi sillä välin kaupassa. Harjasin ensin Aten, sitten kannoin pelletit talliin ja siirsin pikkuruisen reen paikoillee. Se oli yllättävän kevyt, ei painanut paljon mitään! Enhän minä ennen ole rekeä perässäni vetänyt... Penkin alta löytyikin vanha ampiaispesänraato sekä paljon pölyä ja heinää. Reki on ollut käyttämättä kuulema lähes 20 vuotta. Nyt se kuitenkin sai käyttöä. Kävin kahvilla ja syömässä ensin Sirkalla ja sitten Mentiin matin kanssa talliin valjastamaan Keke. Ulkona laitoin sen aisojen väliin ja yritin pistää aisaa kiinni, mutta keke päätti että ei kivaa. Matti laittoi sen uudelleen paikoilleen ja pistin aisat kiinni ilman ongelmia. Nyt Keke olikin jo ihan paikoillaan. Liikkeelle lähtö tuotti vähän hämmästystä, jouduin hieman auttamaan. Keke nykäisi rekeä eteen, reki liukui eteen, Keke pysähtyi, reki pysähtyi, keke liikkui eteen, reki liukui eteen, keke pysähtyi... ja niin edelleen. Pientä nykimistä, kunnes poika tajusi että sehän tulee ihan kivasti siellä perässä. Keke innostuikin ensimmäisen pellon ylityksen jälkeen, se kulki keskittyneesti ja iloisena. Se ei pukittanut, ei potkinut, ei rimpuillut. Ainoa hämmästys tosiaan oli se, että se reki ei käänny siellä perässä ihan niin ketterästi kun kärry.

Atte pääsi ohjasajettavaksi, ensin oli vähän epäselvyys siitä kumpi kävelee siellä edessä. Ei olla pitkään aikaan ajettu missään muodossa, ollaan lomailtu. Atte muuttuu täysin eri poniksi ajaessa. Tai eihän se mihinkään muutu, mutta se ylimääräinen Attemainen sählinki jää jonnekkin kauas pois. Alussa se pukitti kerran kun ei ymmärtänyt täysin mitä tahdoin ja pellolla toisen kerran kun tiellä meni kamalaa ääntä pitävä iso rekka. Muuten se kulki niin hienosti, pysähtyi kun pyysin ja kääntyi eri poluille niin kun halusin. Eikä sillä ollut kova kiire pois pelloltakaan. Lenkin jälkeen se vaikutti siltä että "kiitos kun kävit ajamassa kanssani, se oli oikein mieltävirkistävää ja päätämpä olla sinulle tänään oikeen ihana poni!" ja Atte antoi ottaa silat pois ilman ylimääräistä soheltamistä, se nuuski kättä ja hihaani ilman elettäkään pienestäkään hamuamisesta. Annoin poneille kuusen oksat järsittäviksi. Keke söi havuaan siististi omassa siistissä, heinät pois imuroidussa karsinassaan, kun Atte jyrsi ja järsi omaansa pitäen kamalaa kolinaa kun se hankasi sitä seinään ja piti toisella kaviolla sitä kiinni kun hampaillaan sepi sitä, havu oli ihan puruissa. Heinät sikin sokin ja vedellä oli yllättäen läträtty. On se niin ihana poni, piristää ainakin päivän.

Naapurin tyttö oli viime viikolla hoitamassa ponuja kanssani. Tytön isä kävi tallissa ja tyttö jäin sitten hoitamaan kanssani Kekeä. Keke muuttui niin kiltiksi ponisedäksi kun tyttö harjasi ja rapsutti sitä. Oli kiva kun tyttö oli innoissaan kaikesta mitä sai tehdä, jopa tallin käytävän lakaisemisesta! Ja oli todella varoveinen ponien kanssa :)